Jee lääketieteen Nobel on jaettu!
Ja nyt sitten kolmen pisteen kysymys, mistä saavutuksesta?
Ei, aivotutkijat olivat viime vuonna, eikö tule mieleen?
Yllätysyllätys.
Meni kolmelle tutkijalle.
William C. Campbell, Satoshi Ōmura ja Youyou Tu.
Mitä he tutkivat?
Loisia ja artemisia annua -kasvia, joka on rohdosten käyttäjille vanha tuttavuus, meikäläisittäin kasvi tunnetaan kesämarunana. Kasvaa myös Suomen leveysasteilla kuhan pysytään Mikkeliä etelämpänä.
Artemisiini, jota kasvista saadaan pelastaa vaikeaan malariaan sairastuneita.
Kovin harvoin rohdoskasvilla Nobel -palkintoa saa. On hienoa, että sitä mitä luonnolla on tarjolla tutkitaan ja arvostetaan. Kiinan perinteisessä lääketieteessä tätä kasvia on käytetty vaikeisiin kuumetiloihin ja malariaan jo 2000 vuotta (luultavasti jopa kauemmin).
Joten malarian iskiessä kaukomailla katse kohti rikkaruohopuskia, rohto löytyy sieltä.
Tässä hommassa harmittaa se, kerran kun rohdoskasvia tutkitaan ja hyväksi havaitaan ( Nobel -palkinnon arvoisesti) ei se juurikaan uutiskynnystä ylitä. Ainakaan täällä.
Kuka muistaa sitä kun Itä-Suomen Yliopiston D-vitamiini tutkimus meni poskelleen? Oli joka lehdessä.
Tai ne lukuisat otsikot ”rohdokset on huuhaata”, ”luontaistuotteet on uskomushoitoa”.
No, nyt löytyi yksi joka ei ainakaan ole. Varmasti niitä on luonnossa runsaasti lisää, kunhan vaan uskalletaan ottaa out-of-the-box ajattelu käyttöön ja tutkitaan.
Iso hiphurraa kesämarunalle ja sen myötä oletetuille 100 000 pelastetulle malaria potilaalle.